www.fucktheunderground.com

Reviewed by: Mercury 23

Witheria are from Finland and this is their 3rd full length album. The album opens up with some seriously killer thrash riffs that remind me of Forbidden or Vio-lence. I can’t quite place it but the riffs remind me heavily of late 80’s thrash, maybe Destruction. However, the drum work is more akin to death metal as are the vocals. We basically have some tight death-thrash here that is highly catchy.

The vocals at times are big and burly guttural death metal vocals with some decent pronunciation. You will also hear shouted chorus sections and even some up front blackened vocal moments. Even though you will hear vocal influence from across the board the music maintains a thrash foundation at all times with a very organized vocal delivery.

Now, the guitar work, as I said is extremely thrash metal with lots of triplets, sliding and palm muting, everything you ever heard in the 80’s. Although you will hear some occasional moments that seem almost progressive most of the time they stay within a predictable box never moving to far away from the foundation. Yet, you will hear sections that seem inspired from early 90’s death metal as well as a few parts that grind away but as I said the band has a solid thrash metal juncture that dances into a slight progressive moment from time to time. It should be mentioned all the guitar work is top notch and very tight and the lead work is skilled. With that said, a lot of these riffs have been used a thousand times over. However, the mix of death metal , grind and thrash help give the band a fresh sound even while playing riffs that are not necessarily ground breaking. I highly recommend hearing the first track “A.T.D.B.T.S”, it is extremely aggressive with a focal riff that will break your neck. All Hell is Breaking Loose!

www.lordsofmetal.nl

Reviewer: Nima

With ‘Infernal Maze’ (2006) and ‘Painful Escape’ (2009) Witheria already released two strong albums and strike again with a vengeance with their new effort ‘Vanishing Order’. These gentlemen leave no place for discussion and immediately with the opening track ‘A.T.D.B.T.S.’ (As The Dust Blackens The Sky) burst into an extreme metal inferno. The fact that the lyrics start off with the words “All hell is braking loose” is highly appropriate and fitting. Razor sharp guitars and devastating blastbeats are fired mercilessly and make delightful wrought-up impression. The combination of old-school death metal with a touch of grindcore and accent on thrash that Witheria revealed on the previous works are again fully present and in general the album pounds its way through delightfully. They do however bring enough variety in the tempos and vocals, to prevent the songs from becoming monotonous. Besides that they have also not forgotten about the melodic aspects, but without letting it go at the cost of the intensity and aggression. And finally Jarno Hänningen’s powerful production completes the picture. Although I don’t find every track equally convincing, ‘Vanishing Order’ has again become a powerful album by these Finns and will surely appeal to fans of bands with the likes of Necorphagist, The Crown, and Legion Of The Damned.

Rating: 79/100

www.metal-rules.com

March 2011
Released: 2011, Violent Journey Records
Rating: 3.5/5
Reviewer: Luxi Lahtinen

The third album from the Finnish hybrid of violent and technical thrash and death metal, Witheria, basically took me by surprise, having no idea in the first place at all the guys would have their 3rd album in the works. This just proves it´s very hard to keep track nowadays of how many new metal albums are getting released all the time.

VANISHING ORDER is the title of these 5 relentless Espoo-based Finnish furious metal devils´ recent album – and it´s good to notice the band´s song writing pencils have stayed sharp since their 2 previous releases, INFERNAL MACE (2006) and PAINFUL ESCAPE (2009). Having listened to Witheria´s latest opus, I can safely say that they still deliver.

As it has become sort of a trademark for Witheria already, the band´s songs flow somewhat effortlessly forward like a trimmed bullet train, ready to hit and smash you. The guys haven´t had any intention to re-invent their well rolling wheel once again but keeping the old wheel rolling smoothly when noticing it´s still round enough is their aim, and making sure its crushing kill element is there, making some things to happen.

There´s lots of sheer, exploding energy behind Witheria´s new songs – and when one gets to witness an opening track like “A.T.D.B.T.S.”, which is an amazingly tightly played vicious beast, you instantly get an idea where they come from. The further the album progresses on, the more it can be noticed that they are also able to use some really nice melody lines within the overall aggressive nature of their song arrangements, adding bits and pieces even from traditional heavy metal and black metal (mainly vocally though) into the songs. What I really like on their new album, there´s more than just a few crumbs of crunchiness to guitars´ sound, which is always good in my books. Also, the importance of bass´ sound has also been paid attention to; it´s as audible as it should be in the first place, giving a necessary punch to the songs to reach a better level of richness and satisfaction, so to speak.

I guess it has become some sort of tradition to these Finnish fellows to close each of their albums with the lengthiest track – and their 3rd album does not make an exception to this rule either. “Timeless” clocks in at the 8:39 minute mark, and it´s also the most varied song on VANISHING ORDER; aggressive, fast and heavy from the beginning ´til calming down toward the end – and eventually ending up sounding almost too mellow by Witheria´s standards. Nevertheless, it´s a good closing tune from them, proving the band´s kind of chameleon-like skills as far as stretching their sound out of the typical norm is concerned anyway.

If you haven´t ever heard from Witheria before and like your modern thrash/death metal aggressive, heavy and melodic with enough variety, then be my guest and check VANISHING POINT out. You want it violent and aggressive – you get it violent and aggressive, with some balls.

------------ REVIEWS IN FINNISH ------------

vertigo.cd

Arvosana: 4/5
Arvostelija: Kari Koskinen

Ydinkysymys: Tarvitseeko haastavaa ja napakkaa thrash metalia muualta etsiäkään?

Witheria paaluttaa asemaansa kotimaisen thrash/death metalin kärkijoukoissa. Parin vuoden takainen Painful Escape oli jo erittäin onnistunut näyttö pikkumelodisen, mutta nopeasti ja särmikkäästi paahtavan rässäyksen saralla. Tuore Vanishing Order jatkaa pitkälti samalla reseptillä, joskin pieniä muutoksia on taas tehty.

Kolmen ensimmäisen kappaleensa perusteella Vanishing Order lupaa suorastaan pelottavan kovaa tapausta. A.T.D.B.T.S. yhdistelee helvetin hyvää groovea ja rokkaavuutta blast-mättöön, mikä laittaa niskaa todenteolla liikkeelle. Obscene Desecrator voittaa puolelleen tarttuvien kertsikuvioidensa ansiosta, kun taas The Abyss Within riffittelee itsensä kylmempäänkin sydämeen.

Witherialla on ollut oikeastaan ensilevystään lähtien oma tunnistettava soundinsa. Yhtye ei soita sitä kaoottisinta thrashia tai nopeinta blast-kaahausta, mutta toisaalta melodioitakin käytetään aika harkiten. Keskimäärin viisiminuuttiset kappaleet eivät kuitenkaan vaikuta yhdentekeviltä, sillä vahvat ja omaleimaiset riffit saavat lisämaustetta pienistä eeppisemmistä sävyistä ja harkiten käytetyistä teknisemmistä jipoista. Chuck Schuldinerin ja Death-yhtyeen vaikutus on myös kuultavissa keskivertoa huolellisemmin rakennettujen biisien ja soolokitaroiden muodossa, mikä on yksinomaan hyvä asia.

Terävästi, selkeästi ja sopivan napakasti potkiva soundi on kohdillaan ja myös basso on miksattu mukavan pintaan. Tuberculosiksen monipuoliset ja mielipuoliset kurkkuraastot ovat edelleen genrensä parhaimmistoa, eikä toteutuspuolesta tahdo muutoinkaan pahaa sanaa löytää. Painful Escapeen verrattuna paketti vaikuttaisi ehkäpä hitusen tasaisemmalta, sillä se ehdoton kärkibiisi puuttuu, mutta laatu pysyy toisaalta tasaisen varmana lähes koko levyn mitalta. Levyn jälkimmäinen puolisko ei nouse aivan avauskolmikon rinnalle, mutta varsinaisesta notkahduksestakaan ei voida puhua. Liki yhdeksänminuuttinen päätöskappale Timeless vetäisee myös luuta kurkkuun tyylikkään sävykirjonsa ansiosta ja jättää kuulijalle erittäin hyvän jälkimaun.

rateyourmusic.com

Arvosana: 4/5
Arvostelija: Aki "Akiman" Nuopponen

Teknisen ja suoraviivaisen äärimetallin välimaastossa operoiva Witheria ei ole lannistunut, vaikka joukko on ehtinyt jo allekirjoittaa yhtä monta levytyssopimusta, kuin sille on kertynyt julkaisujakin. Erinäisistä syistä venynyt julkaisuaikataulut kääntyy viimeistään Vanishing Orderin kohdalla bändin eduksi. Nyt puhutaan nimittäin yhtä aikaa Witherian kiperimmätä ja sulavimmasta albumista. Witherian vahvuuksiin on jo pitkään kuulunut taito sulattaa yhteen sekä teknistä metallia, että suoraviivaisempia death ja thrash metallin katkuisia riffejä. Samainen yhdistelmä johtaa toisinaan teennäiseen sekametelisoppaan, mutta Witherian käsissä tämä kaartuu ennemmin monipuolisuuteen, jossa vaikutteiden kirjo ei väljennä tuumaakaan sen likaisuutta, äkäisyyttä ja raskautta.

FULL REVIEW @ Inferno Magazine #84 (25.02.2011)

SUE

Arvosana: 8/10
Arvostelija: Ville Pekkala

Kalmanhajuinen kansitaide lupailee Autopsyn hengessä möyrivää kuolometallia 80-luvun lopun tyyliin. Witheria on kuitenkin enemmän kallellaan thrash-henkiseen paukutukseen, jota kuorrutetaan murinalauluilla ja teknisillä kitarariffeillä. Välillä pääkaupunkiseudun rässipataljoona kuulostaa melkoisesti vanhalta Crownilta ja muutamissa kappaleissa kuulen selviä vaikutteita puolalaiselta Vaderilta, mutta kokonaisuutena bändi seisoo vahvasti omilla maihareillaan. Soundit levyllä ovat raikkaan räkäiset ja ne sopivat hienosti bändin aavistuksen kulmikkaaseen ulosantiin.

Vanishing Orderin ehdoton helmi on moniosainen Timeless, joka alkaa aggressiivisesti kitarasahauksella ja kasvaa tyylikkäästi fiiliksen pehmentyessä biisin loppua kohden. Puhdas kitarasaundi tuo sen rauhallisiin kohtiin hienosti lisämaustetta. Jostain syystä kyseinen kappale muistuttaa minua hyvin paljon Hypocrisyn vanhemmasta materiaalista. Myös pahaenteinen The Abyss Within ja levyn avaava A.T.D.B.T.S. ovat esiin nostamisen arvoisia muuten niin tasalaatuisesta materiaalista.

Witherian kolmas täyspitkä on laadukasta kotimaista metallia, jonka tahdissa niskan saa äkkiä puutumaan. Vanishing Orderin suurimpana miinuksena pidän kitarasoolojen tylsyyttä ja liiallista melodisuutta. Missä ovat ne ilkeät soolot, jotka sopisivat tällaiseen musaan täydellisesti? Nyt se pentagrammin viimeinen jana jää puuttumaan.

megametalsupersounds.blogspot.com

Arvosana: N/A
Arvostelija: Miika "Mega" Kuusinen

Kotimainen Witheria on vaihtanut levy-yhtiöitä jokaisella kolmella julkaisullaan, mutta nykymaailman meininki on karua ja pienten on pakko yrittää. Reilun neljän vuoden takaisesta "Infernal Maze" -debyytistä sanailin Inferno #40/2006:een arvosanalla 3/5 mm. näin:

"Vaikka Witherian musiikin muodostamat partikkelit ovatkin järeitä, oikeanmallisia ja omanlaisiaan, taantuu kokonaisuus väkisinkin hieman tasapaksuksi. Tarttuvuuden kasvattaminen sovituksia ja kestoja hienosäätämällä ja viilaamalla auttaisi paloja loksahtamaan entistä paremmin paikoilleen. Tarvittava taito ja työkalut kun herroilla jo näpeissään on."

Tiedä sitten ovatko palikat loksahdelleet oikeille paikoilleen jo harmillisesti korvien ohi menneellä kakkoskiekolla "Painful Escape" (2009), mutta tällä tulevalla lätyllä ne ainakin alkavat olla juuri siellä missä pitääkin. Mikään ei kuitenkaan ole oikeastaan muuttinut: kansitaide on edelleen vanhaa liittoa ja kaikessa rumuudessaan osuva ja varsin tyylikäs, kappaleet ovat yhä edelleen pitähköjä, musiikissa on edelleen mutkaa ja kiharaa niin riffeissä kuin rakenteissakin ja yleismeininki ärhäkkää thrashia aina välillä death metalin suuntaan vähän kallistuen. Mutta ne pienet erot.

Tuberculosis nimeä tottelevaa vokalistia ei keuhkoihin iskevä bakteerisairaus todellakaan vaivaa, sillä sen verran riskiä, miehekästä ja vaihtelevaa ääntely on aina murinasta, ärhäkkään rähinään ja korkeisiin viiltäviin "kiekauksiin". Yhtyeen pyörä ei uraauurtavia latuja aukaise, mutta pyöriipä vaan tutuilla teillä oikein hyvin ja sehän riittää. Tarttuvaa haastavuutta löytyy läpi koko levyn ja meininki kulminoituu osuvasti jo edellisiltä kiekoilta tutulla tavalla eli massiiviseen ja useita hyvinkin erilaisia osioita sisältävään lähes 9 minuuttia kestävään päätösraitaan. Maistuu siis makialle, vaikka korvakarvat lepattavatkin!