www.blastwave.co.uk
Reviewer: Zadok Day
Rating: Rated 84* (Recommended)

Although Finland isn’t the first place you’d think of when looking for quality Thrash Metal, this little gem suggests that it’s worth thinking again! Witheria’s debut album, “Infernal Maze”, boasts its intent with a pleasantly old-school piece of cover-art and as you’d expect, does its best to live up to the promise, enjoyably Thrashing out whilst adding just enough Death Metal groove to keep things interesting.

What makes this especially appealing is that this is not Metalcore in disguise (as many new bands seem to be, although thankfully ‘true’ Thrash appears to be making a comeback.) Witheria are the real deal, and never let you forget it. This has far more in common with Germanic Thrash such as Sodom than the modern American stylings of the likes of Trivium. Coming from as Metal a country as Finland may explain this old-school fixation, but whatever the case the band is clearly well-practised, as all tracks on “Infernal Maze” are technical without sacrificing catchiness, especially “Spiral Of Madness”, which twists and turns without letting up for an instant. Playing is faultless, Kusmar Rotten and J. Warhead (two awesome names there!) seamlessly interchanging great riffs with each other, and Rob Diver’s battery keeping the pace perfectly.

Although the majority of tracks on the album have nothing progressive about them, closing track “Fire And Pain” is a ten minute monster, building up from melodic riffing to a fierce Black Metal attack in the last minute or so. “Purification” also earns a mention here due to the female backing vocals it rather bizarrely ambushes you with, adding absolutely nothing to the song but summing up exactly that sense of ‘why-the-hell-not?’ fun that makes bands like this fun to listen to.

That pretty well sums up the whole experience. Witheria are not this year’s Mastodon, nor are they trying to be – this is a fun album for people to get drunk and headbang to, and is at least as vital, if not more so, to Metal as the more serious progressive bands. Metal without fun simply isn’t Metal, and Thrash Metal fans that are content not to listen to the new Coroner or Atheist will probably love Witheria. As for the rest of you, who could resist a band with a frontman called Tuberculosis?

Zadok Day

www.metal-rules.com
Reviewer: Luxi Lahtinen
Rating: 4.0/5

Sometimes it´s better to do things on your own. Tuberculosis, both the owner of a small, independent Finnish label Twisted Face and the vocalist of both retro-thrashers Witheria and extreme metallers Spirit Disease, have put out the debut full-length albums from both of his own bands through the label – and let´s take Witheria´s debut album, titled INFERNAL MAZE, under our magnifying glass first. Prior to this release, the band had released as many as 5 demos in their 7-year old career -- it was about time to get the band´s debut record out.

INFERNAL MAZE, containing 8 songs off which 3 are brand-new ones – and the rest 5 taken from their old demos, is actually a pretty sounding package of retro-Thrash, sung with Death Metal growls and Black Metal shrieks most of the time. There´s not anything particularly new in their songs that you couldn´t have heard before. However, for Witheria´s advantage, it honestly needs to be said the guys sound well-rehearsed and in fact, surprisingly tight on INFERNAL MAZE, offering a trick or two in their furiously thrashing songs that grab listener´s attention quite easily even. Witheria´s 6-string axemen Kusmar and J. Warhead surely know what it demands to make someone´s ass kicked hard. Both of these guys playing are flawless, even phenomenal at times – channeling their ever-flowing energies to air-piercing riffs and heavy, head-hammering rhythms. The guys´ lead work is thoroughly good, too. Even if most of the stuff they sow around the album, tend to sound somehow familiar, kind of borrowed from some other bands´ releases, Witheria still manage to convince enough by their excellence and sort of determination to knock people dead by these 8 songs they have recorded for INFERNAL MAZE. As sort of a proof what was mentioned about Witheria´s ´knocking-people-dead´ -value, just check out a song called “Thrash the Place”. Pretty nice Exodus –worshipping there... awesome! Also a song titled “Mental Sadist” falls into the same category which should put a listener gasping for air for some seconds due to the band´s good sense for things of a bit more thrashy.

Sincere congratz Witheria! I mean, for quite a hell of a debut album of yours. You indeed succeeded to thrash my place... in a positive way, of course! ;o)

www.korroosio.fi
Reviewer: Aki Nuopponen
Rating: 4.0/5
In Finnish!

Witheria - Infernal Maze

Elokuun alussa samaiselta Twisted Face Recordsilta lävähti kerralla kaksi albumia tiskiin ja tämän jälkeen kyseisten albumien tekijät Witheria ja Spirit Disease on liitetty yhdessä jos toisessakin paikassa melko tiukasti yhteen aina vertailuja myöten, vaikka bändejä yhdistääkin pääasiassa vin sama vokalisti. Jätettäköön tällä kertaa vertailut sikseen ja todettakoon, että vaikka Spirit Disease olikin näistä se odotetumpi tapaus ja sai näin ollen ihan aluksi enemmän soittoaikaa, pääsi Witheria jopa yllättämään hieman takavasemmalta. Witherian tapauksessahan kyse, jos mahdollista, vielä astetta aggressiivisemmasta, sahaavammasta ja limaisemmasta death-metallista pienin thrash-metal vivahtein, joten ainakaan Twisted Face Recordsin ei ole tarvinnut pelätä, että se olisi tunkenut ulos kaksi tasan samanlaista albumia saman vokalistin ördäämänä. Infernal Maze on siis vuonna -99 perustetun ja ennen Falloutina tunnetun Witherian ensimmäinen varsinainen täyspitkä albumi ja alusta alkaen oli jossain määrin selvää, että ainakaan täyttä hutia bändi ei oikein voi tehdä ensimmäisellä levytyksellään, jos viidestä demosta muutamien kuultujen perusteella luotuun kaareen oli yhtään luottamista.

Kai sitä pitäisi viimein opetella olemaan kunnolla pessimisti joka kerta, jotta ei pettyisi koskaan ja pääsisi yllättymään aina tällä tavoin, kuin nyt kävi Witherian tapauksessa. Odotukset olivat kyllä kohtalaiset, mutta Infernal Mazelta odotti kieltämättä etukäteen lähinnä ihan mukavaa 45-minuuttista turpasaunaa, eikä läheskään tällaisille tasoille ja koukeroille yltävää mätkettä. Witheria on todellakin paiskonut debyytilleen erittäin ärhäkkää ja todella raakaa death-metallia, jossa ei myöskään thrash-metallista poljentaa pelätä ja jos nyt hieman etäisempiä vertauksia etsitään, niin joissakin pienissä yksityiskohdissa on jopa pientä black-metal vivahdetta tummuuksissa. Erityisen mieluisaksi ja joukosta erottuvaksi Witherian tekee paitsi räyhäkkään mätkeen laatu, myös sen hetkittäinen koukeroisuus, sillä kahdeksan kappaleen kokonaisuudella ei tyydytä ainoastaan brutaaliin paiskomiseen, minkä sijaan mukaan on ujutettu myös kulmikkaampia riffittelyjä, koukeroisempia rakenteita ja aina sooloihin asti yltäviä teräviä koukkuja. Oikeastaan levyn perusaineksissa ainoaksi paikka paikoin tasaisemmaksi puoleksi jää tuotanto, jossa on parhaimmillaan armotonta raakuutta ja raskautta, mutta myös hieman kielteisempää nykimistä ja puuroisuutta, jota ei onneksi kuulla liikaa hyviin sävellyksiin, armottomaan soitaan ja loistaviin huutoihin nähden.

Vaikka Witheria pääsikin yllättämään sekä raakojen kappaleitten lopullisella ulosannilla ja 45-minuuttisen albumin sisällöllä, saivat itse kappaleet pienine yksityiskohtineen lopulta hämmentymään kaikkein eniten. Witheria on nimittäin onnistunut monin paikoin sisällyttämään keskimäärin kolmesta viiteen minuuttiin yltäviin kappaleisiin erittäin paljon kaikenlaista, jolloin riffimyrsky mutkikkaine rakenteineen ja armottomine selkäsaunoineen vie nopeasti niin sanotusti korvat mennessään. Albumin aloitusraita The Disillusion ei välttämättä paljasta vielä koko totuutta, mutta sen sijaan Hypnotic Massacren kohdalla homma alkaa kasvaa jo isommaksi, minkä jälkeen albumin ehdottominta eliittiä tarjoavat myös Thrash The Place, Hell Is What You Deserve ja Purification, eikä Infernal Maze löysty oikeastaan missään välissä erityisesti, vaikka Metal Sadist, Spiral Of Madness ja Fire And Pain hieman tästä korkeimmasta laadusta jäävätkin. Keskimäärin albumi liikkuu kuitenkin tyydyttävän, hyvän ja kiitettävän välillä mukavalla tasapainolla, mistä sietää kiittää paitsi tykittävää soitantaa ja erittäin komeasti suoraviivaista sekä kieroutunutta mäiskettä yhdisteleviä sävellyksiä, myös vokalisti Tuomas Piippoa, jonka kurkusta irtoaa jälleen sekä matalia että kireämpiä murinoita ja rääkyjä, joita siivitetään vielä erittäin viehkeillä thrash-huudahduksilla.

Ihan näin tehokasta räksytystä en olisi uskaltanut Witherialta odottaa ja vaikka parannuksille jäikin yhä edelleen varaa varsinkin kokonaisuuden suhteen, vaikuttaisi Infernal Maze nousevan jollain kierolla tavalla vuoden yllättävimpien ja repivimpien debyyttien joukkoon. Jos koko albumi olisi täynä levyn parhaiden palojen veroista materiaalia, olisi arvosana ollut varmasti vieläkin korkeampi, vaikka esimerkiksi tuotannossa muutamia pieniä epäkohtia olikin. Tällaisenaan Infernal Maze on kuitenkin jo erittäin hyvä albumi, jossa erityisesti Witherian omalaatuinen tapa yhdistää tinkimättömästi raakaa ja samalla mutkikasta metallia jaksaa viehättää kerta toisensa jälkeen, jolloin levy ei nojaa ainoastaan perinteisiin koukkuihin, mutta saa silti pään heilumaan kuin parhaat death- ja thrash-metal levyt konsanaan. Toivottavasti tästä alkaa eheä ja jopa vielä kieroimpiin tykittävyyksiin yltävä levytys- ja keikkailutaival, sillä tältä bändiltä toivoisi kyllä kuulevan sekä keikkoja että jopa vielä parempia levytyksiä. Peli on kuitenkin avattu ja mitä Witherian taktiikkaan tulee, ei armotonta rynnimistä ja sopivia kieroiluja todellakaan vältetä, minkä myötä Infernal Maze nousee jo laadukkaalle tasolle.

www.imperiumi.net
Reviever: Antti Klemi
Rating: 7,5/10
In Finnish!

Uutuuttaan höyryävän Twisted Face -levy-yhtiön toinen kiinnitys on Spirit Diseasen ohella Witheria, jossa lafkakumppaneiden tapaan sanaisen arkun availusta vastaa herra nimeltä Tuberculosis. Onneksi kyseessä eivät ole mitkään identtiset kaksoset, vaikka musiikillisia yhtäläisyyksiä löytyykin. Infernal Maze huutaa pihoille melodista mutta silti räyhäkkää death/thrash metalia.

Dan Seagraven kansitaiteen mieleen tuovan Infernal Mazen sisältä löytyy kipakka kolmevarttinen. Jo seitsemän vuotta yhteiseloa viettänyt konnakopla on virittänyt musiikilliset kapasiteettinsa äärimmilleen, ja tuloksena on tarkkaa ja räväkkää soitantaa, joka ei kaihda koukeroisempiakaan kuvioita. Vastapainoksi bändi voi taas tuutata ilmoille esimerkiksi blastbeatia tai Thrash the Place -tyylisen thrash-jyräyksen ”Seek! Destroy!” -huutoineen kaikkineen.

Kokonaiskuva ei kuitenkaan ole niin värikäs miltä alussa kuulostaa. Mental Sadist ja Hell Is What You Deserve menevät paljolti samaan muottiin, vaikka tempo on jälkimmäisessä hitaampi ja majesteetillisempi, ja vaikka heti perään isketty Purification mukavasti ottaakin mukaan Eeppi Ursinin puhdasta laulua, ei levy enää iske tulta ja kipinää samalla tavoin kuin ensihurmassa. Etenkin lopun uuvuttava biisikaksikko Spiral of Madness-Fire and Pain eivät räjäytä tajuntaa ja olisivat ansainneet paikan jossakin muualla päin levyn biisilistaa. Bändin visio on silti jämäkkä. Levyltä pursuavat melodiat ja soolot ovat mielenkiintoista kuultavaa kaikessa monimutkaisuudessaan, mutta missään vaiheessa eivät ne hidasta levyn kiihkeää tempoa. Hieman Testament Witherian paahdosta tuleekin mieleen.

Jos siis oikein väen vängällä lähdetään vertailemaan Spirit Diseasen Annihilationia ja Witherian Infernal Mazea, kyllä ensiksi mainittu vie pisteet minun listoillani. Herra Tuberculosiskin (ystävien kesken kaiketi vain Tubi?) tuntuu olevan – ehkäpä soundipoliittisista syistä – enemmän taka-alalla suorituksensa kanssa tällä levyllä, vaikka itse ääni onkin repivämpi kuin Spirit Diseasen levyllä. Withered Maze on silti jämäkkä debyyttilevy, josta on hyvä lähteä hiomaan tekniikkaa ja ponnistamaan korkeammalle.

www.blooddawn.de
Reviewer: beta(?)/BloodDawn
Rating: 3,5/5
In German!

Twisted Face, das neue Label am finnischen Death-Metal-Himmel präsentiert uns mit WITHERIA seinen ersten Zögling - nämlich sich selbst, handelt es sich dabei doch um das bandeigene Label. Mit ihrer Vorliebe für Old-School-Ästhetik lässt die Band beim Cover-Artwork eine übelst derbe Death Metal Platte vermuten.

Überrascht hört man dann eine ziemlich flotte Mischung aus melodischem Schweden-Death und Old-School-Thrash der Marke EXODUS. Die Finnen sind seit 2000 unterwegs, und können bereits auf einige Demos zurückblicken, "Infernal Maze" ist nun ihr Debüt-Album, auf dem sie uns drei neue Songs zusammen mit fünf älteren in neuem Gewand um die Ohren hauen. Man hört von der ersten Minute an, dass es sich um sehr erfahrene Musiker mit reichlich Live-Erfahrung handelt - so lob ich mir ein Debüt, welches keine unausgegorene Übung sondern ein jahrelang gereiftes Werk ist.

Gleich von Beginn geht's in die Vollen, und die Männer an den Saiten spielen sich die Finger wund, dass es eine wahre Freude ist. Tightes Riffing mit überraschenden Breaks, melodischem Gefrickel und Thrash-Geschrammel; dazu der Mann hinter der Schießbude, der für konstante Befeuerung und hämmernde Rhythmen sorgt.

Man verlässt sich dabei auf bekannte und funktionierende Strukturen, wärmt damit aber keine ollen Kamellen auf - WITHERIA überzeugen durch abwechslungsreiches Songwriting, so dass man sich in vertrauter Umgebung wiederfindet, aber dennoch etwas Neues für sich entdecken kann. Hinter all dem steckt auch der Sänger nicht zurück, und überzeugt mit seinem energiereichem Growl- und Kreischgesang - verdammt, der kommt mir doch irgendwie bekannt vor... richtig: Er ist ja auch gleichzeitig bei den Kollegen von SPIRIT DISEASE tätig, die eine ähnliche Mischung wie WITHERIA zocken. WITHERIA können jedoch einen höheren technischen Anspruch vorweisen.

Fazit: Ein rundum gelungenes Debüt, mit dem zwar das Rad nicht neu erfunden wird, es aber nicht zum Stillstand gebracht wird. In den 45 Minuten gibt es keine nennenswerten Hänger, und mit "Fire And Pain" zeigen die Finnen, dass man mit ihrem Extrem-Metal-Gebräu auch durchaus 10-Minuten-Songs schreiben kann, ohne dabei künstlich aufgeblasen zu wirken. Saubere Leistung!